sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Keväällä 2014

Viime kuuussa näytti siltä, että tänä vuonna kevät tulee niin aikaisin ettei koskaan ennen! Ja sitten tuli lunta, ja nyt on öisin taas pakkasta ja kaikki ihanat toiveet kesästä on ollut pakko pakata takaisin pakkaspeitteiden ja hamppusäkkien alle.


Mutta odotellaan. 


Pientä sinistä näkyy jo.






Jouluna 2013


Valkoista joulua odotellessa löytyi vuorimännyn alta tämä pieni ihana!


Ensimmäistä kertaa kukassa oikein kunnolla.


Täytyy muistaa ensi syksynäkin asetella Helleboruksille tämmöiset kauniit ruskeat lehtivuoteet, ne näyttävät pitävän niistä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Muuttumisleikissä vuorimänty


Joskus joku asia menee niin kuin on suunnitellut! Viime kesänä tuli idea tuhota vaikeasti hoidettava kukkapenkki vuorimännyn juurelta. Kiinnosti myös kokeilla, miten runollisesti männyn rungot kaareutuisivat, jos niistä karsisi kuivuneet alaoksat. Homma onnistui!


Tässä kuvat viime keväältä, tämän vuoden toukokuulta ja kesäkuun alusta.


Alimmaisen kuvan otti Nina suurissa kukkaruukunpesijäisissä pari viikkoa sitten. Kutsuin työkaverit talkoisiin, kun likaisia purkkeja alkoi olla kaikki nurkat täynnä niin, ettei meinannut enää mahtua sekaan. Ihanat pesijättäret puursivat pihalla auringossa silla aikaa kun minä siivosin kellarin. Aikaa touhussa hurahti runsas tunti ja sitten grillattiin ja keiteltiin kahvit! Olisi pitänyt ottaa enemmänkin kuvia, mutta olimme niin ahkerina kaikki, että unohtui moinen. Mutta kivaa oli ja nyt mulla on siistit purkit odottamassa ensi kevään koitoksia. Siitä suuret kiitokset Ninalle, Kirsille, Maijalle ja Jutalle!

Kuva: Nina Koskivaara

tiistai 22. toukokuuta 2012

On ollut niin kiire...


On ollut niin kiire pihalla, etten ole ehtinyt kirjoitella mitään muistiin. Nyt on pakko aloittaa, tai unohtuu taas kaikki! Meillä on tämä viikko lomaa, ja valinta osui nappiin säiden puolesta; kesän ensimmäinen lämmin viikko on täällä! Eilenkin asteita oli + 22 C, hihaton paita ja sääret paljaina oli ihanaa viilettää pitkästä aikaa!

Paraatikukkapenkki on tänä keväänä aika hieno.


Asiaan!


Portinpielen suuriin vihreisiin ruukkuihin on istutettu keskelle vaaleanpunaiset isokukkaiset jalokärhöt, Clematis John Paul II. Kasvuvyöhyke I-II, kukinta touko-elokuussa, kasteltava runsaasti kasvin ollessa nupulla ja kukkiessa, kohtuullinen lannoitus. Tämä tarvitsisi paljon aurinkoa, toivottavasti iltapäiväaurinko riittää, muutahan tässä paikassa ei ole tarjolla. Täytyisi muistaa myös kaivaa nämä syksyllä ylös ja viedä kellariin tai kaivaa kukkapenkkiin johonkin talvehtimaan, ruukuissa paleltuvat varmasti.
Lisänä ruukussa on neljä valkoista petuniaa ja hopeanväristä tammenlehteä.




Parvekeruukkuihin tuli valkoisia ja vaaleanpunaisia petunioita ja viimevuotisista pelargonioista otettuja alkuja, vaaleanpunaisia nekin. Ylemmässä ruukussa kasveja on yhteensä 7, mahtoiko tulla liikaa? Alempi ruukku on tarkoitus siirtää keittiön ikkunalle kunhan siellä nyt olevat orvokit lakastuvat. Nyt ruukut ovat autotallin seinustalla. Siellä tuntuu olevan hyvä kasvatuspaikka ruukkukukille. Paikka on tuulensuojainen ja siellä on aurinkoa koko iltapäivän, kuumimman keskipäivän aikaan seinusta on kuitenkin vielä varjossa. Jospa keittiönikkunaruukun kukkasetkin ehtisivät tuolla ainakin aloittaa kasvun, keittiön ikkuna on niin varjoinen että siellä ne sitten kuitenkin vain jurnuttaa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sitten Tapaninmyrskyn on tapahtunut paljon...








On tapahtunut niin paljon sitten Tapaninmyrskyn. Nyt on vaurioituneet puut kaadettu, kannot raivattu ja uutta nurmikkoa itämässä.

Aurinko paistaa tuolla ulkona niin kauniisti että sinne on päästävä, vuorossa on jokakeväinen kompostin purku ja levitys perennapenkkeihin, ei ehdi päivittää vielä enempää...

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Tapaninmyrsky






Tapaninmyrsky teki tuhoja meidänkin pihassa, onneksi vain puille. Koiraportti meni mäsäksi, mutta sen sai aika helposti korjattua. Rakennusten päälle ei osunut mitään, vaikka kumoon meni kaksi isoa puuta, mänty portin vierestä ja ison pihakuusen toinen latva.

Tuhot on jo korjattu, mutta metsätyöt jatkunevat. Kaatuneen männyn viereinen kuusi näyttää nyt yksin jäätyään entistäkin enemmän uhkaavan viereisiä sähköjohtoja, siitä on jo soitettu sähkölaitokselle jos tulisivat kaatamaan pois. Myös keskelle pihaa jäänyt "kuusenpuolikas" täytynee kaataa. Siihen jäi kyllä vielä niin paljon oksia, ettei sitä aivan mahdotonta olisi katsella, mutta repeämä on sen verran iso, että kuusi saattaa alkaa kärsiä siitä. Katsellaan vähän aikaa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lokakuu jo yli puolessa välissä!

Monenlaista muistiinlaitettavaa on käväissyt mielessä, mutta tänne asti ne ei ole päässeet. Nyt raavin kokoon jotain mitä vielä muistan.

Mustikkapenkin reunukseksi laittamani poimulehdet kasvoivat heti röyhyämällä liian suuriksi, otin ne pois. Ne odottavat tuolla ämpäreissä josko ehtisin vielä tänä syksynä istuttaa ne äidille maanpeittokasviksi johonkin ongelmakohtaan. Tilalle siirsin ylisuureksi kasvaneen tuijan juurelta kauniit vaaleanvioletit sammalleimut. Tuija on saanut tuomion ja odottaa metsuria, mutta leimut halusin pelastaa.

Kodin kukat -puutarhaliikkeestä tilaamani Blue Sarah -verenpisara ja lohenvärinen kiinanruusu tuottivat molemmat hienoisen pettymyksen. Sarah ei ollut Blue vaan violetti, jota kyllä vähän arvelin jo tilatessanikin. Väärän värin lisäksi kasvutapakin oli vähän ruma, lehtiä oli harvassa ja oksat sojottivat sinne tänne. Kiinanruusu olisi takuulla ollut upea, mutta se alkoi tehdä nuppuja vasta joskus syyskuussa, enkä näin ollen päässyt näkemään sen loistoa ollenkaan. Pidin sitä varmaan liian varjossa. Tuolla se kärvistelee vieläkin sateessa, en tiedä pitäisikö ottaa sisälle ja katsoa josko se vielä alkaisi kukoistaa?

Valkoista päivänsineäkään en taida enää pihalleni huolia, nyt sitä oli ihan oven vieressä oikein näkyvällä paikalla, mutta ei ollutkaan läheskään sinisen sisarensa veroinen kaunotar. Samalla tavalla sotkuinen kylläkin, mutta kukkien hehku jäi aika vaatimattomaksi.

Onkohan pionit sellaisia, että ne siementävät vain silloin tällöin. Muistelen, että viime vuonna vanhat maatiaislajikkeet olisivat tehneet kauniita siemeniään, tänä vuonna niitä teki paraatikukkapenkin primadonna, Clare de Lune hän taitaa olla oikealta nimeltään. Tuskinpa noita siemeniä koskaan kylvän, mutta ne ovat niin elinvoimaisen ja upean näköisiä ja oikein tarjoutuvat poimittaviksi, pakko oli ottaa talteen.

Toivottavasti huomennakin olisi oikein aurinkoinen ja kuiva päivä, salkoruusujen siemenet ovat vielä poimimatta! Tänään sain taas pitkästä aikaa jotakin aikaiseksi pihalla, säilytykseen haluamani pelargonit ja verenpisarat on nyt pelastettu kellariin. Kamala kasa likaisia purkkeja odottaa vielä pesijää eikä yhtään haittaisi jos vielä viimeisiä rikkaruohoja jaksaisi nyppiä tuolta penkeistä. Mutta muuten talvi saa nyt tulla, puutarhakeinunkin kannoimme jo sisään, se on se viimeinen luovuttamisen merkki.

Ajatella, tuolla jossakin ne siemenet oli jo valmiina kesäkuussa.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Elokuun lopun juhlallisin hetki

Elokuun lopun juhlallisin hetki oli se, kun ensimmäistä kertaa elämässä löysin pihasta hortensian, jonka kukkimiseen ei kukkakauppiaalla ole mitään osuutta. Jo muutaman vuoden paikallaan komeasti lehtiä kasvattanut Endless summer on vihdoin kukassa,vaikkakin ujosti piilossa iiriksen lehtipehkon alla. Kaivelin sen sieltä esille ja pyysin valokuvaajaa ikuistamaan. Väri on niin herkkä, että se on kuvassa vääntynyt siniseksi, mutta voin vannoa nähneeni ihan mansikkajäätelön värisen kukinnon viime lauantaina, kun vielä oli lämmintä!

Lintujen kylvämät auringonkukat ovat hauskoja ja niitä on tullut yllättävän hyviin kohtiin penkkiä, korostamaan vaaleiden salkoruusujen punaista vivahdetta.


Clematiksia tahtoisin lisää!

Tämä pelargonia on ainoita, joiden talvettaminen onnistui tänä vuonna. Tässä on hyvin esillä kukka, vaikka kasvin suurin viehätys piileekin taustalla häämöttävissä kauniin värisissä vyöhykkeisissä lehdissä.

Päivänhatuttuihin kuvittelin jo kyllästyneeni, mutta nyt, kun kaikki muu alkaa jo lopetella kukintaansa, olen onnellinen että sittenkin taas kylvin näitä.

Punahattuihin en kyllä varmaan kyllästy ikinä, enkä perhosiin joita ne houkuttelevat. Sama pätee narsissitupakkaan.


torstai 21. heinäkuuta 2011

Tukkiruusuja ja Päivänsiniä

Ensimmäisinä avautuneet tukkiruusut ovat vähän mitättömän värisiä. Näin uusina ja tuoreina ne kuultavat vaaleanpunaiselle, mutta kunhan päivä paistaa muutaman kerran, haalistuu väri valkoiseksi.
Tulossa pitäisi olla vielä keltaisia, punaisia ja ehkä myös hyvin tummia ruusuja, odotellaan.



Päivänsiniä olen halunnut kasvattaa siitä lähtien, kun kuulin radiosta kuunnelman Juha Mannerkorven samannimisestä kirjasta. Niiden uskomattomaan sineen ei kyllästy varmaan koskaan, jokainen uusi puhkeava kukka aiheuttaa aina saman huokailun.


Tätä kaunotarta on paras tarkastella läheltä. Siemenet on tuotu matkamuistoksi Tarton kasvitieteellisestä
puutarhasta. Suosittelen lämpimästi vierailua siellä jos matkustelette sillä suunnalla.


Erilaisia malvoja kasvaa tällä seudulla vähän joka pihassa melkein villiintyneinä. Yritin monta vuotta siirrellä naapureilta alkuja pihalleni, mutta eivät ne mokomat lähteneet. Vihdoin sitten viime kesänä kasvatin siemenistä alkuja ja nyt kasvi leviää minullakin yhdessä penkissä.


Koreaa kärsämöä tuppaa kasvamaan vähän joka paikassa, ihan hyvä niin.



Leimuista tulee syksy mieleen, mutta kai tässä vielä on kesää jäljellä. Ensi viikolla on pakko palata jo töihin, mutta lämmintä taitaa sentään riittää.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Polku kompostille...

on näin heinäkuussa aika romanttinen. Flammentanz antaa kaikkensa ja voitteko kuvitella, tämä köynnösruusu kasvaa melkein ilman multaa, seinänvieren somerikossa!