lauantai 22. lokakuuta 2011

Lokakuu jo yli puolessa välissä!

Monenlaista muistiinlaitettavaa on käväissyt mielessä, mutta tänne asti ne ei ole päässeet. Nyt raavin kokoon jotain mitä vielä muistan.

Mustikkapenkin reunukseksi laittamani poimulehdet kasvoivat heti röyhyämällä liian suuriksi, otin ne pois. Ne odottavat tuolla ämpäreissä josko ehtisin vielä tänä syksynä istuttaa ne äidille maanpeittokasviksi johonkin ongelmakohtaan. Tilalle siirsin ylisuureksi kasvaneen tuijan juurelta kauniit vaaleanvioletit sammalleimut. Tuija on saanut tuomion ja odottaa metsuria, mutta leimut halusin pelastaa.

Kodin kukat -puutarhaliikkeestä tilaamani Blue Sarah -verenpisara ja lohenvärinen kiinanruusu tuottivat molemmat hienoisen pettymyksen. Sarah ei ollut Blue vaan violetti, jota kyllä vähän arvelin jo tilatessanikin. Väärän värin lisäksi kasvutapakin oli vähän ruma, lehtiä oli harvassa ja oksat sojottivat sinne tänne. Kiinanruusu olisi takuulla ollut upea, mutta se alkoi tehdä nuppuja vasta joskus syyskuussa, enkä näin ollen päässyt näkemään sen loistoa ollenkaan. Pidin sitä varmaan liian varjossa. Tuolla se kärvistelee vieläkin sateessa, en tiedä pitäisikö ottaa sisälle ja katsoa josko se vielä alkaisi kukoistaa?

Valkoista päivänsineäkään en taida enää pihalleni huolia, nyt sitä oli ihan oven vieressä oikein näkyvällä paikalla, mutta ei ollutkaan läheskään sinisen sisarensa veroinen kaunotar. Samalla tavalla sotkuinen kylläkin, mutta kukkien hehku jäi aika vaatimattomaksi.

Onkohan pionit sellaisia, että ne siementävät vain silloin tällöin. Muistelen, että viime vuonna vanhat maatiaislajikkeet olisivat tehneet kauniita siemeniään, tänä vuonna niitä teki paraatikukkapenkin primadonna, Clare de Lune hän taitaa olla oikealta nimeltään. Tuskinpa noita siemeniä koskaan kylvän, mutta ne ovat niin elinvoimaisen ja upean näköisiä ja oikein tarjoutuvat poimittaviksi, pakko oli ottaa talteen.

Toivottavasti huomennakin olisi oikein aurinkoinen ja kuiva päivä, salkoruusujen siemenet ovat vielä poimimatta! Tänään sain taas pitkästä aikaa jotakin aikaiseksi pihalla, säilytykseen haluamani pelargonit ja verenpisarat on nyt pelastettu kellariin. Kamala kasa likaisia purkkeja odottaa vielä pesijää eikä yhtään haittaisi jos vielä viimeisiä rikkaruohoja jaksaisi nyppiä tuolta penkeistä. Mutta muuten talvi saa nyt tulla, puutarhakeinunkin kannoimme jo sisään, se on se viimeinen luovuttamisen merkki.

Ajatella, tuolla jossakin ne siemenet oli jo valmiina kesäkuussa.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Elokuun lopun juhlallisin hetki

Elokuun lopun juhlallisin hetki oli se, kun ensimmäistä kertaa elämässä löysin pihasta hortensian, jonka kukkimiseen ei kukkakauppiaalla ole mitään osuutta. Jo muutaman vuoden paikallaan komeasti lehtiä kasvattanut Endless summer on vihdoin kukassa,vaikkakin ujosti piilossa iiriksen lehtipehkon alla. Kaivelin sen sieltä esille ja pyysin valokuvaajaa ikuistamaan. Väri on niin herkkä, että se on kuvassa vääntynyt siniseksi, mutta voin vannoa nähneeni ihan mansikkajäätelön värisen kukinnon viime lauantaina, kun vielä oli lämmintä!

Lintujen kylvämät auringonkukat ovat hauskoja ja niitä on tullut yllättävän hyviin kohtiin penkkiä, korostamaan vaaleiden salkoruusujen punaista vivahdetta.


Clematiksia tahtoisin lisää!

Tämä pelargonia on ainoita, joiden talvettaminen onnistui tänä vuonna. Tässä on hyvin esillä kukka, vaikka kasvin suurin viehätys piileekin taustalla häämöttävissä kauniin värisissä vyöhykkeisissä lehdissä.

Päivänhatuttuihin kuvittelin jo kyllästyneeni, mutta nyt, kun kaikki muu alkaa jo lopetella kukintaansa, olen onnellinen että sittenkin taas kylvin näitä.

Punahattuihin en kyllä varmaan kyllästy ikinä, enkä perhosiin joita ne houkuttelevat. Sama pätee narsissitupakkaan.


torstai 21. heinäkuuta 2011

Tukkiruusuja ja Päivänsiniä

Ensimmäisinä avautuneet tukkiruusut ovat vähän mitättömän värisiä. Näin uusina ja tuoreina ne kuultavat vaaleanpunaiselle, mutta kunhan päivä paistaa muutaman kerran, haalistuu väri valkoiseksi.
Tulossa pitäisi olla vielä keltaisia, punaisia ja ehkä myös hyvin tummia ruusuja, odotellaan.



Päivänsiniä olen halunnut kasvattaa siitä lähtien, kun kuulin radiosta kuunnelman Juha Mannerkorven samannimisestä kirjasta. Niiden uskomattomaan sineen ei kyllästy varmaan koskaan, jokainen uusi puhkeava kukka aiheuttaa aina saman huokailun.


Tätä kaunotarta on paras tarkastella läheltä. Siemenet on tuotu matkamuistoksi Tarton kasvitieteellisestä
puutarhasta. Suosittelen lämpimästi vierailua siellä jos matkustelette sillä suunnalla.


Erilaisia malvoja kasvaa tällä seudulla vähän joka pihassa melkein villiintyneinä. Yritin monta vuotta siirrellä naapureilta alkuja pihalleni, mutta eivät ne mokomat lähteneet. Vihdoin sitten viime kesänä kasvatin siemenistä alkuja ja nyt kasvi leviää minullakin yhdessä penkissä.


Koreaa kärsämöä tuppaa kasvamaan vähän joka paikassa, ihan hyvä niin.



Leimuista tulee syksy mieleen, mutta kai tässä vielä on kesää jäljellä. Ensi viikolla on pakko palata jo töihin, mutta lämmintä taitaa sentään riittää.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Polku kompostille...

on näin heinäkuussa aika romanttinen. Flammentanz antaa kaikkensa ja voitteko kuvitella, tämä köynnösruusu kasvaa melkein ilman multaa, seinänvieren somerikossa!

torstai 30. kesäkuuta 2011

Loma alkoi ja puutarhuri laiskistui

Juhannuksena vähän kitkin äitin kukkapenkkejä mökillä, mutta nyt kotona olen keskittynyt katselemiseen.


Pionit ovat komeimmillaan. Sormustinkukat kukkivat meidän pihassa nyt ensimmäistä kertaa, toivon totisesti ettei Hulda innostu syömään näitä. Ei se yleensä ole kiinnostunut näin pienikukkaisista, ja väreistäkin taitaa enemmän kiinnostaa keltaiset ja punaiset.




Nukkapähkämö ja varjoliljakin ovat aloittaneet.



maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kyllä ne vaan sateessakin alkaa kukkia


Paraatikukkapenkin primadonnapioni aloittelee ensimmäisenä, aikaisemmin kuin maatiaissiskonsa.



Kurjenmiekat, iirikset ja tulikukat reunustavat valkoista pionia. Siivosin tästä pois tulppaaninvarsia ja kuritin iiriksiä, keskimmäisen pienen alun leikkasin kokonaan alas. Sen voisi ottaa syksyllä pois. Isot tuppaat saivat vyön ympärilleen, etteivät varjosta kaikkea lähettyvillä kasvavaa.

Tulikukkia lisäsin tyhjiin paikkoihin. Ja tulipa sellainenkin ajatus, josko vaihtaisi primadonnan muualle ja antaisi tämän paikan vaaleanpunaiselle Sarah Bernhardille?



Takapenkissä kukkii vaaleanpunainen idänunikko.



Ja pyöreässä penkissä punainen, päivänkakkaroiden ympäröimänä, taustallaan valkoinen särkynyt sydän.



Eilalta saamani unikko alkaa levitä männyn alla. Olikohan tämä nimeltään kalifornian tuliunikko? Ihan mahdottoman viehkeä minun mielestäni!



Tästä huiskaleesta harkitsen luopumista. Se on nyt kaunis, mutta kun kesä edistyy, kukat ruskettuvat ja koko pensas muuttuu rähjäisen näköiseksi. Ja kasvavat valtaviksi, peittävät alleen syksyllä kukkivia maksaruohoja sun muuta. Toisaalta oksia on aika helppo loppukesästä leikata pois...

Jotain on jo ohikin, mutta eihän kukat olekkaan ainoita kaunottaria. Nämä kirjopikarililjan siemenkodat ovat niin tyylikkäitä, että niiden on hauska antaa kehittyä.

Rauhaan jättäminen kannattaa sikälikin, että vaikka puutarhakirja väittääkin siementämisen olevan hidas tapa levittää tätä liljaa, näyttää se ainakin tässä penkissä onnistuneen. Sivusipuleista on toki tullut enemmän uusia alkuja, mutta koska pikkuliljoja löytyy kauempaakin, vahvasti epäilen siementen siellä itäneen.

Vielä kauniimpia kotia tekevät kohta iirikset. Niiltä leikkaan aina kukinnan jälkeen suurimman osan lehdistä pois, mutta kukkavarret jätän kehittymään. Kodista tulee vähitellen tumman suklaanruskeita ja kuivuessaan ne avautuvat tähtimäiseksi kuvioksi.

Kodat ovat niin hienoja, että olen kerännyt niitä syksyllä maljakkoon kuivumaan talvella katseltavaksi.



Näitä söpöläisiä minä en ole kylvänyt, tietääkseni.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Vihdoinkin sadetta!

Vettä tuli ja oikein ukkoskuuron kera. Sade alkoi aika rankkana aamulla, pieniä kuuroja on tullut pitkin päivää ja säätiedotuksen mukaan vastaavaa on luvassa huomiseksikin.

Siirsin vielä poteissaan olevat taimet eilen sireenin alle, ovat siellä ainakin vähän suojassa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Mitähän mä tänään tein?

En varmaan paljoakaan, muuta kuin että nukuin kunnon päiväunet. Mutta sen verran täytyy laittaa muistiin, että riivin esikoiden lehtiä pois. Kukat jätin kuivumaan lisää ja siementämään, mutta jo vähän väsähtäneet lehdet poistin mahdollisimman tarkkaan jotta sain tilaa sinisievikin siemenille paraatikukkapenkin reunaan. Eli jos ensi keväänä ei olekkaan esikoita, niin tätä temppua voi sitten syyttää.

Ai niin, ja kävinhän minä Jutan luona hakemassa jalokiurunkannuksia. Niiden kukinta on niin viimeisillään, että mahtaakohan vaan siirto onnistua? Otin myös kuivahtaneita kukkia ja heittelin niitä toivotulle paikalla, jospa siemenet valmistuisivat ja itäisivät ensi keväänä. Kuivasta maasta oli vähän vaikea irrottaa kasveja, pienet juurentyngät vain lähti mukaan. Laitoin ne purkkiin litimärkään multaan ja purkin viileän kellarin valoisalle ikkunalle, luulisin, että siellä olisi paremmat mahdollisuudet kuin ulkona helteessä.

Vein Jutalle vaihtariksi lehtosinilatvan, se sopii hienosti sinne kauniiseen vanhaan pihapiiriin.

Ja kesäpikkusydän pääsi vuorimännyn alle, koristeportulakat ja ritarinkannukset kukin ruukkuihinsa.

Hellettä luvassa myös sunnuntaina


Eilinen päivä meni lepäillessä, vasta illalla innostuin istutushommiin. Oli vähän pakkokin, kun Kauppilasta ja Prisman multasormesta tarttui mukaan taimia, vaikka olin ostamassa vain muoviruukkuja amppelikukille.

Mutta kun Kauppilassa oli valkoisia salkoruusuja, vaaleanpunaisia ritarinkannuksia, valkoista pikkusydäntä ja ihan uutta tuttavuutta nimeltä kultakaari, olihan ne pakko saada mukaan! Ja sentään sain myös yhdet joita olin lähtenyt hakemaankin, eli kunnon kokoiset pensaskrassin taimet kadun puoleisiin kukkapenkkeihin peittämään kellastuneet tulppaaninvarret.

Muoviruukkuja Kauppilassa ei ollut, eli suunnistin seuraavaksi Prismaan. Pettymykseksi sielläkään ei ollut ruukkuja, mutta sen sijaan silmä osui valtavan kauniiseen vaaleanpunaiseen kerrottukukkaiseen ahkeraliisaan ja suurikukkaiseen amppeliverenpisaraan...

Uusia kukkijoitakin löytyy taas, viime syksynä istuttamani kurjenmiekka on kuin onkin kauniin värinen! Edellisen kerran kurjenmiekkoja hankkiessani onnistuin valitsemaan lajikeen, joka oli väriltään ihan kamala, muistutti lähinnä pilaantunutta lihaa. Mutta nyt valinta onnistui;



Löysin jo juhannusruusustakin kukkia, mutta tässä on karjalanruusu, luulisin;



 Ja tämä kaunis rikkaruoho, jota en varsinaisesti uskalla päästää penkkiin, mutta saa kukkia muualla, ja onneksi onkin vielä toistaiseksi löytänyt itselleen paikan aina milloin mistäkin kukkapenkin pientareelta.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Tänään oli kuuma!

Lämpötila kohosi parhaimmillaan yli kolmenkymmenen asteen ja oli tyyntä ja hautovaa. Meni jotenkin väärinpäin, kun ulos mennessä piti vähentää vaatetta.

Oli ihan pakko kastella, takapenkkiin istutetut poimulehdet kasvoi jo aikalailla maata pitkin vaakasuoraan. Mustikat ei onneksi olleet vielä kerenneet kärsiä kuivuudesta.

Ihan kohta kukkii unikot.

Näitä kuvatessaan Risto on saanut olla rähmällään nurmikolla, ovat meinaan tässä kuvassa oikeaa kokoaan suurempia. Hankin alun edelliskesänä, kasvusto on levinnyt jo aika hienosti kuutamohortensian alle. Pahus kun nimilappu on kadonnut, ei ole minkäänlaista muistikuvaa nimestä enää.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Vuorimännyn penkki kunnostusvuorossa

Rikkaruohot riivitty ja katettu kompostilla, ja olipa kivaa ryömiä siitepölyä tihkuvien oksien seassa, ätshiu.

Penkin takaosaan istutin viisi Narsissitupakkaa, vähän edemmäs kaksi Kesäpäivänhattua. Lisäksi heittelin vielä taakse Kosmoskukan ja eteen Peikonkakkaran siemeniä.

Suunnitelmissa siintelee karsia Vuorimännystä alaoksat vähän samaan tapaan kuin yhden lähistöllä olevan kerrostalon pihassa on tehty. Oksat kaartuvat niin kauniisti, jos kuivuneet risut poistaisi, voisi näky olla ihan veistoksellinen.

Sitten voisi istuttaa alle keskelle Lyhtykoisoa, jonka ympärille Tarha-alpia ja Poimulehteä vuorotellen, ne estäisivät rikkaruohojakin kasvamasta. Toisaalta ne myös peittäisivät melkein maata pitkin kasvavat rungot, kaartuminen jäisi vähäisemälle näkyvyydelle, hmmm...

Ulommas voisi jättää vielä tilaa perennoille ja kesäkukille?

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kompostia ja uusia kukkijoita





Ilta-auringossa tulppaanit hehkuvat upeimmillaan. Vaaleat Balladet alkavat vanhemmiten saada vaaleanpunaista väriä, taitavat kaunistua siis entisestään!

Eilen hommailin kompostilla, sain verkkohäkkyrään tallennetut lehdet sunmuut haravointitulokset siirrettyä varsinaiseen kompostialtaaseen eli eka tyhjennetty allas täyttyi taas samantien uusilla aineksilla. Aloitin toisen altaan tyhjennyksen ja yllätykseksi sieltä löytyy vielä enemmän multaa kuin ensimmäisestä, päällä oli vain nimeksi kompostoitumatonta ainesta! Nyt riittää multaa, kukkapenkit on jo melkein katettu, tänä vuonna taitavat saada aidat ja hedelmäpuutkin uutta multaa juurilleen. Aloitin postilaatikon lähellä olevasta pienestä angervoaidanteesta, sinne meni kärryllinen.

Tänään kunnostin keinun vieressä valkoisen sireenin alla olevan penkin. Riivin pois vuohenputket mahdollisimman tarkkaan ja katoin kompostilla. Sitten istutin Blomsterkörvelit taakse ja Sikuria eteen. Päälle heittelin vielä yhden pussin pohjalle jääneet Silkkiunikon siemenet. Nyt ei passaa mennä penkille vähään aikaan, Blomsterkörveli eli Kesätähtiputki on niin rikkaruohon näköinen että voisin helposti erehtyä kitkemään istutukseni saman tien. Penkissä on vanhastaan Tarton kasvitieteellisestä puutarhasta tuomaani monivuotista  Tähtitörmäkukkaa. Reunassa olevan Hopeatäpläpeipin tavoin sekin yrittää koko ajan karata penkistä, kukkii ennemmin nurmikolla penkin vieressä kuin hyvässä mullassa, kummallista.

Uusia kukkijoita pihalla ovat Lemmikki, Isohirvenjuuri, matala rhododendron ja Ukonlaukka;



torstai 2. kesäkuuta 2011

Mänty palaa! Tai ainakin savu nousee...

Istutuslomalaista on hellitty ihanan lämpimillä päivillä. On ollut liki hellettä, mutta sen verran tuulista, että ulkona ei läkähdy. Pihan männyt ovat alkaneet kukkia, ensimmäiset siitepölypölähdykset on nähty jo. Siitepölyä irtoaa pilvinä, seuraavat pari viikkoa puutarhakalusteet ovat taas kelmeän vaaleankeltaisen pölyn peitossa, yök :-(

Mutta ihana Särkynytsydän ei ole siitä moksiskaan;



Eilisen päivän vietin puutarhakeinussa kestiten pariakin vanhaa ystävää jotka piipahtivat ilokseni. Ja muun ajan lueskelin vaan.

Mutta edellispäivänä olin aika ahkera. Uuden ilmeen sai mm. portin nurkkapenkki, joka on niin kuiva, ettei mikään siinä tahdo menestyä. Nyt vein sinne keltaista keväällä "kukkivaa" tyräkkiä ja samanväristä mutta vähän myöhäisempää Tarha-alpia jo paikkansa vakiinnuttaneiden valkoisen morsius- ja vaaleanpunaisena kukkivan pikkuangervon väliin. Nähtäväksi jää, kestävätkö ne nurkan kuivuuden ja paahteen. Penkki unohtuu kastellakkin, se kun on nurkan takana varsinaisesta pihasta. Se on kuitenkin ihan sisääntulon vieressä, eli olisi kiva kun sielläkin olisi muutakin kuin kuivaa multaa näkyvissä.




Ja salkoruusut pääsivät maahan, paraatipenkin taustalle. Eipä olleet ihan tasalaatuisia nämä omat kasvattamani taimet. Parhaiten kasvoivat keltaiset nukkasalkoruusut joiden kuuluisikin venyä jopa puolitoistametrisiksi.

Myös pienet tarhasalkoruusut, kerrottukukkaiset puolimetriset Queeny Mixit kasvoivat aika hyvin. Kyseessä on väriseos; mielenkiintoista nähdä, mitä värejä kuuluu mukaan, siemenpussi on salaperäisesti hopeanvärinen, ei kuvaa.

Mutta Indian Spring lajike jurnutti. Puolet taimista ehti kuolla ennen kuin pääsivät edes penkkiin ja loputkin ehtivät kasvaa vain muutaman sentin korkuiksiksi. Sekoitukseen kuuluu punaista ja valkoista, toivottavasti vahvistuvat päästyään kompostimultaan.





Rappusten viereen isoon ruukkuihin laitoin tänä kesänä uudet tornit, joihin kasvaa valkoista päivänsineä. Ympärille istutin molempiin kolme Blue Sarah -verenpisaraa ja kulmiin vielä lobeliaa.







Hortensiat pääsivät rappusten vierellä vielä juuri ja juuri kasassa pysyvään puiseen kukkalaatikkoon, yhdessä vaalealehtisten pelargonien kanssa.






Ikkunan istutuslaatikkoon hain lähimmästä rautakaupasta pari siniviuhkoa. Ja väleihin edelleen vaalealehtistä pelargoniaa, jota tänä vuonna onnistuin saamaan pistokkaista melkein parikymmentä uutta. Väleihin laitoin muutaman hajuherneen, siniviolettia lajiketta Fire and Ice. Ja lobeliaa, tietysti.

Ostin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kastelukiteitä. Niiden kanssa on tullut vähän yllätyksiä, kun ne turpoavat kastuessaan enemmän kuin olisin luullut. Tämäkin istutusastia taisi tulla vähän liian täyteen multaa, vaikka luulin jo osaavani ottaa turpoamisen huomioon. Toivottavasti kiteet tekevät minkä lupaavat, ettei ruukkuja tarvisi ensi kesänä kastella kahta kertaa päivässä!










Onkohan tämä tulppaani sairas? Luin jonkun muun blogista, että sipulitkin voivat saada tauteja jotka muuttavat kukan ulkonäköä, tämä muistuttaa vähän siinä mukana ollutta kuvaa.

Jotenkin en muista, enkä oikein uskokkaan, että olisin ostanut tätä tulppaania tämän näköisenä...