lauantai 22. lokakuuta 2011

Lokakuu jo yli puolessa välissä!

Monenlaista muistiinlaitettavaa on käväissyt mielessä, mutta tänne asti ne ei ole päässeet. Nyt raavin kokoon jotain mitä vielä muistan.

Mustikkapenkin reunukseksi laittamani poimulehdet kasvoivat heti röyhyämällä liian suuriksi, otin ne pois. Ne odottavat tuolla ämpäreissä josko ehtisin vielä tänä syksynä istuttaa ne äidille maanpeittokasviksi johonkin ongelmakohtaan. Tilalle siirsin ylisuureksi kasvaneen tuijan juurelta kauniit vaaleanvioletit sammalleimut. Tuija on saanut tuomion ja odottaa metsuria, mutta leimut halusin pelastaa.

Kodin kukat -puutarhaliikkeestä tilaamani Blue Sarah -verenpisara ja lohenvärinen kiinanruusu tuottivat molemmat hienoisen pettymyksen. Sarah ei ollut Blue vaan violetti, jota kyllä vähän arvelin jo tilatessanikin. Väärän värin lisäksi kasvutapakin oli vähän ruma, lehtiä oli harvassa ja oksat sojottivat sinne tänne. Kiinanruusu olisi takuulla ollut upea, mutta se alkoi tehdä nuppuja vasta joskus syyskuussa, enkä näin ollen päässyt näkemään sen loistoa ollenkaan. Pidin sitä varmaan liian varjossa. Tuolla se kärvistelee vieläkin sateessa, en tiedä pitäisikö ottaa sisälle ja katsoa josko se vielä alkaisi kukoistaa?

Valkoista päivänsineäkään en taida enää pihalleni huolia, nyt sitä oli ihan oven vieressä oikein näkyvällä paikalla, mutta ei ollutkaan läheskään sinisen sisarensa veroinen kaunotar. Samalla tavalla sotkuinen kylläkin, mutta kukkien hehku jäi aika vaatimattomaksi.

Onkohan pionit sellaisia, että ne siementävät vain silloin tällöin. Muistelen, että viime vuonna vanhat maatiaislajikkeet olisivat tehneet kauniita siemeniään, tänä vuonna niitä teki paraatikukkapenkin primadonna, Clare de Lune hän taitaa olla oikealta nimeltään. Tuskinpa noita siemeniä koskaan kylvän, mutta ne ovat niin elinvoimaisen ja upean näköisiä ja oikein tarjoutuvat poimittaviksi, pakko oli ottaa talteen.

Toivottavasti huomennakin olisi oikein aurinkoinen ja kuiva päivä, salkoruusujen siemenet ovat vielä poimimatta! Tänään sain taas pitkästä aikaa jotakin aikaiseksi pihalla, säilytykseen haluamani pelargonit ja verenpisarat on nyt pelastettu kellariin. Kamala kasa likaisia purkkeja odottaa vielä pesijää eikä yhtään haittaisi jos vielä viimeisiä rikkaruohoja jaksaisi nyppiä tuolta penkeistä. Mutta muuten talvi saa nyt tulla, puutarhakeinunkin kannoimme jo sisään, se on se viimeinen luovuttamisen merkki.

Ajatella, tuolla jossakin ne siemenet oli jo valmiina kesäkuussa.